Tässä muutoskuvat uusimmasta Bikini Challenge valmennuksesta. Mietin pitkään, lähetänkö kuvia ollenkaan, sillä nykyään mulle ei enää merkkaa niin paljoa kropassa tapahtuvat muutokset. Alkuun se toki motivoi kun näki kropassa muutosta.
Silloin kun vuosi sitten aloitin tämän elämäntapamuutoksen teidän matkassa, mulla oli ihan eri ajatus ja ymmärrys siitä, mitä haluan ja tavoittelen. Tämän matkan aikana käsitys omasta itsestäni ja siitä mikä on tärkeää on muuttunut tyystin.
"Hassua, että syömällä muka laihtuu, muistan ajatelleeni. Mutta niin siinä kävi, että kiloja vain tippui sitä mukaan kun minä kauhoin ruokaa suuhuni."
Jos mietin elämääni useamman vuoden takaa, siihen on mahtunut lukuisia laihdutus jaksoja mitkä kaikki menneet pilalle sen vuoksi, että yritin liikaa, rajoitin elämääni ja tein asioita pelkästään sen vuoksi, että näyttäisin paremmalta. Nopeasti vain kiloja pois ja that´s it. Ei mennyt kovin kauaa, kun tiputetut kilot tulikin jälleen takaisin. Siihen riitti kerta retkahdus ja menetin toivoni totaalisesti ja itsesyyllistäminen oli niin kovaa, että ajattelin vain, etten pysty tähänkään projektiin. Se söi itseluottamustani kovasti.
Kun synnytin kaksi ihanaa lasta lyhyen ajan sisällä, mulle tuli joku hällä väliä vaihe enkä välittänyt juurikaan siitä mitä söin tai ylipäätään miten elin. Lapset oli se prioriteetti ykkönen ja itseni unohdin siinä pikkulapsi vaiheessa tyystin. Kun lapset olivat muutaman vuoden ikäisiä aloin havahtua siihen, missä kunnossa olin. En voinut hyvin ja olin koko ajan väsynyt. Tiesin, että jotain muutosta oli tehtävä ja että minun pitäisi voida ajatella myös omaa hyvinvointiani jotta voisin olla myös parempi äiti lapsilleni.
Niinpä taas ryhdyin tuttuun ja opittuun tapaan kun halusin laihduttaa, eli vähensin ruokaa reilusti, söin ateriankorvikkeita ja yritin väkipakolla liikkua. Samalla hoidin pikkulapsi arkea ja kävin osittain töissä. Arvatenkin tätä elämäntyyliä en jaksanut kovin kauaa ja "retkahdin" jälleen herkuttelemaan ja entistä kovemmin sillä tunsin itsetuntoni olevan aikas nollissa.
Kunnes yksi kaunis päivä löysin teidän sivut ja jotenkin tuli sellainen fiilis, että tekisi mieli kokeilla. Mulla kuitenkin oli sellainen olo, että teillä kuitenkin on tiukkaa ruokavalion noudattamista ja kovaa salitreeniä enkä kuitenkaan saisi muutosta aikaiseksi kun en ole aiemminkaan onnistunut, tuhalisin vain rahojani. Päätin kuitenkin kokeilla ja ensin osallistuin Superdieettiin sillä ylimääräisiä kiloja oli runsaasti. Siitä sainkin oikein hyvän buustin elämäntapa muutokselle. Vaikka se olikin laihdustus ohjelma, se kuitenkin poikkesi paljon niistä mitä minä olin tottunut tekemään.
Hassua, että syömällä muka laihtuu, muistan ajatelleeni. Mutta niin siinä kävi, että kiloja vain tippui sitä mukaan kun minä kauhoin ruokaa suuhuni. Pointti taisikin juuri olla siinä, että elimistöni viimein sai sitä tarvitseemaansa ravintoa mitä se halusikin. Mun elimistö oli niin jumissa, että aineenvaihdunta ei pelittänyt juurikaan. Merkityksellistä on sillä, mitä sinne suuhunsa kauhoo.
Seuraavaksi osallistuin Bikini Challengeen. Olin jo tehnyt hyviä tuloksia ja muutosta kropassani oli tapahtunut. Silti edelleen tuntui välillä siltä, että elisin jossain raameissa ja oli kiellettyä ja sallittuja asioita. Tuli repsahduksia joiden vuoksi soimasin itseäni. Silti en luovuttanut, en menettänyt toivoani niin kuin aina ennen olin heittänyt hanskat tiskiin jo yhden ns. repsahduksen vuoksi. Tajusin, että jotain oli mun päässäni tapahtunut, jokin oli muuttunut kun en luovuttanut. Satu puhui meille myös paljon henkisen puolen asioista. Itsensä rakastamisesta ja armollisuudesta. Aloin pohtia tosi paljon näitä asioita itsekin. Muutamaa repsahdusta lukuunottamatta noudatin tarkkaan ruokavaliota ja treenasin. Salilla käyminen ei tuntunut sopivan omaan elämäntilanteeseeni joten tein kotitreenejä. Aloin pitkästä aikaa nauttimaan treeneistä ja huomasin saavani treenaamisesta motivaatiota.
Nyt tämän kolmannen BC:n aikana olen alkanut löytämään sitä balanssia tähän kaikkeen. Mä en enää punnitse ruokia sillä koen, että olen silmämäärällisesti oppinut hahmottamaan lautasmallini.
Mä sallin itselleni myös vapaita aterioita ja herkutteluja jos siltä tuntuu. Jos mä haluan lähteä perheeni tai ystävieni kanssa ravintolaan syömään niin mä meen ja nautin. Mä en elä minkään tiettyjen ohjeiden mukaan enkä joko tai elämää niin kuin ennen. Oli ennen joko ruodussa pysyminen tai sitten ei-ruodussa eläminen. Mä olen oppinut kuuntelmaan kehoani, tiedostamaan mitä se milloinkin kaipaa.
Mä edelleen noudatan Fitfarmin matkassa olleita oppejani pääsääntöisesti mutta en orjallisesti. Mulle henkiset asiat ovat nykyään niin paljon tärkeimpiä asioita kuin pinnalliset asiat. Mä haluan voida kokonaisvaltaisesti hyvin. Siihen kuuluu se, että mä voin kohdella itseäni kuin parasta ystävääni, mä voin olla itselleni armollinen ja ymmärtäväinen. Mulla voi olla unelmia ja tavoitteita, mutta niiden vuoksi ei saa ruoskia itseään ja on myös sallittava epäonnistumiset ja opittava niistä huolimatta jatkaa matkaa eikä menettää toivoaan. Mun henkinen kasvuni on edelleen vajavaista, mä opettelen näitä asioita edelleen ja mua kiinnostaa oppia vaan lisää. Mä koen, että Satu on ollut mulle erittäin tärkeä opettaja tässä kaikessa.
Mua kiinnostaa ihmisten elämäntapamuutokset, niiden keinot ja seuraukset ja mä toivoisin, että ihmiset voisivat oppia saman mitä minäkin. Kiitos kuuluu pitkälti siis teille. Vaikka toki minä itse teen sen suurimman työn ja halu muutokselle pitää lähteä itsestä, niin joskus on vain parasta hakea apua ulkopuoliselta taholta, niin kuin oma tarinani kertoo, mulla oli täysin väärät keinot alkuun kun yritin itse muutosta tehdä.
Liian moni luulee, että voidakseen hyvin, pitäisi syödä vähän ja treenata kovaa. Sillä ei tee muuta kuin haittaa itselleen. Treenaaminenkin on nykyään mulle kuin leikki lapselle. Mä nautin siitä, mä saan siitä energiaa ja ennenkaikkea näin reilusti yli kolmekymppisenä mulla on mitä hulluimpia tavoitteita. Mainittakoon esimerkiksi yhden mun viime aikaisista tavoitteistani, että haluan oppia seisomaan päälläni. Sitä olenkin tässä viime aikoina vähän treenaillut hymyssä suin muiden treenien ohella ja uskomatonta kyllä se on hauskaa. Mä myös vähän luulen, että näin hyvässä kunnossa mitä nyt olen, en ole yli parikymppisenä ollutkaan.
Mä elän innoissani tätä matkaani kohti tavoitteitani, ilman paineita, ilman suorittamista. Vaikka edelleenkin joskus tulee fiilis, että meinaa luisua takaisin vanhoille tavoille, muistutan silloin itselleni, miksi tätä teen. Palautan mieleeni silloin, miten väsynyt ja ahdsitunut olin. Haluanko siihen enää takaisin. Vastaus on aika selkeä: EN!
Mun tärkein oppi ja vinkki kaikille elämänmuutosta haluaville on, että tee se itseäsi rakastaen, sen vuoksi että haluat itsellesi parasta. Alkuun se vaatii hieman enemmän tahdon lujuutta kun mennään tutusta ja turvallisesta pois ja kun muutetaan jotain, se ei ole aina helppoa. Mutta hyvin äkkiä sitä ihminen uusille tavoille oppii ja voin luvata, että olo on sen jälkeen rutkasti parempi. Elämästä saa myös nauttia, joten itseltään ei mielestäni kannata kieltää täysin mitään. Toki jos haluaa esim. alkuun dieettiä noudattaa tarkkaan mutta jos puhutaan elämäntavasta, niin itselleni ei ainakaan sovi tiukat raamit siihen mitä saan syödä ja mitä en saa syödä. Pitkän tähtäimen linjaus toimii parhaiten. Kun arkena syö terveellistä ja puhdasta ruokaa, niin silloin tällöin pidetyt herkku hetket ei pilaa tulosta.
Nuo kuvat tästä BC:stä kertoo myös sen, että vaikka en täysin noudattanut ohjeita ja tuli myös herkuteltua enemmän kuin kerran, niin silti muutosta tapahtuu edelleen, pienin askelin kylläkin. Ilmeisesti olen saanut kroppani toimimaan paremmin kun kaikki herkuttelu ei heti näy enää kropassa.
Kiitos teille ja hyvää kevättä! Teette loistavaa työtä!
Rakkaudella, Minna".
Minna aloitti FITFARM-matkansa Superdieetti®-valmennuksessa, joka on loistava startti elämäntapamuutoksen tekemiseen. Minna jatkoi sitten Bikini Challenge® -valmennukseen, joka on treenaamisesta kiinnostuneille naisille.
