Jari: Olen 31-vuotias mies Kaakkois-Suomesta. Aloittaessani valmennuksen, painoni oli 98.5 kg ja pituuteni 170 cm. Nuoresta iästäni asti olen harrastanut kilpaurheilua ja nauttinut liikkumisesta. Kuitenkin ajan saatossa loukkaantumiset ja elämäntyylin muutokset saivat minut etääntymään harrastuksistani ja yleisesti kaikenlaisesta hyötyliikunnasta. Viime kesän ulkomaanmatkan kuvat herättivät minut todellisuuteen – siinä kuvissa näkyi ihminen, joka ei enää näyttänyt omalta itseltäni, tai ainakaan siltä jonka vielä nuoruudestani muistin. Olin menettänyt motivaationi urheilla ja olla aktiivinen.
Valmennuksen alussa painon nousu aiheutti minulle hieman huolta. Oletin, että se lähtisi välittömästi laskuun, mutta valmennuksen alussa painoni jopa nousi, ja mietinkin, että kuuluisiko tämän oikeasti mennä näin ja onko tässä mitään järkeä? Päätin kuitenkin luottaa prosessiin ja valmennuksen edetessä tajusin luentoja kuunnellessani, että olin ajanut itseni noidankehään. Yritin aikaisemmin pitää painoa kurissa liian tiukoilla ruokavalioilla jonka jälkeen palkitsin itseni viikonloppuherkuilla, mikä oli tehnyt tilanteestani vain pahemman. Opin, että terveellinen syöminen ja säännöllinen liikunta eivät ole rangaistus, vaan ne ovat avain hyvinvointiin ja itsehyväksyntään.
Vaikka ruoka-annosten kasvattaminen tuntui aluksi pelottavalta, huomasin pian, miten energinen ja vahva olin. Kävelylenkeistäni tuli pidempiä ja intensiivisempiä, vaikka vanhat vammani aiheuttivat välillä haasteita. Enää en kokenut olevani jumissa menneisyydessäni; löysin ilon liikkumisesta uudelleen.
Valmennuksen aikana laihduin 6 kiloa ja vyötäröltäni hävisi 10 senttiä. Näin konkreettiset muutokset motivoivat minua entisestään. Valmennus ei ollut vain matka kohti painonpudotusta, vaan se oli myös matka itsetuntemukseen ja hyvinvointiin. Tajusin, että terveys on paljon enemmän kuin numerot vaa'alla – se on tunne energiasta, itsevarmuudesta ja hyvinvoinnista omassa kehossa.
Valmennuksen aikana aloin seurata elintoimintojani urheilukellon avulla ja huomasin ilokseni, että leposykkeeni oli laskenut lähes 10 yksiköllä. Uneni laatu parani huomattavasti, ja mikä ehkä parasta puolisoni puolesta - en enää kuorsaa kuin vanha peltotraktori.
Suuret kiitokset valmennustiimille, joka on ollut tukenani tässä matkassa. Tämä ei ole loppu, vaan alku uudelle elämälle, jossa olen tyytyväinen itseeni ja voin nauttia elämästä täysillä.
Kuten Winston Churchill sanoi: "Now this is not the end. It is not even the beginning of the end. But it is, perhaps, the end of the beginning."
